Siirry pääsisältöön

Näin minusta tuli Hippu – Itse valittu nimi erityisen merkityksellinen

 

MATKALLA MINUKSI, Julkaisu: 2.

  • Eka on luettavissa blogissa:
https://muunsukupuolinenhippu.blogspot.com/2021/07/sina-pieni-urhea-ihminen-omakuvan.html

Otsikkona: "Sinä pieni urhea ihminen" — omakuvan voimaantumisesta (14.7.2021)


💜 Hippu on virallinen etunimeni.

Se kuvaa hyvin minua, sekä pientä kokoani että persoonaani.

Ihaninta on se, että Hippu tuntui sellaiselta kuin olisin aina voinut olla sen niminen.

 

Korjasin nimeni loppuvuodesta 2017. Silloin en ollut vielä valmis tulemaan kaapista ulos sukupuoleni osalta. "Homouteni" aiheutti sen verran ison "haloon" ja "kynimättömiä kanoja" lähipiirissäni, että en halunnut yhtään enempää draamaa samalle vuodelle.

FB-POSTAUKSENI 19.12.2017

"15.12.2017 alkaen virallinen nimeni on Hippu Pia Helminen. Korjasin nimeni vastaamaan paremmin omaa käsitystäni siitä, kuka minä nykyään olen. Halusin sukupuolineutraalimman etunimen ja luopua käyttämästä aiempaa selvästi raamatullista toista nimeäni.

😊 Hippu"

Tässä julkaisussa kerron ensin nimeni valinnasta. Sen jälkeen esitän ajatuksiani, miksi muunsukupuoliset korjaavat etunimensä. Lopuksi esitän vinkin: Ei-binääristen ihmisten huomioimiseksi sekä nimiä ja nimen korjaamista koskevan tiedon etsintään.

Kuvassa muunsukupuolinen Hippu, etunimensä korjaamisen aikaan 2017.
KUVA: Hipun kuva-arkisto.

Joulu 2017. Koska nimi-postauksessa ei ollut valokuvaa ja halusin tähän julkaisuun jonkin kuvan otettuna nimenvaihdon aikoihin.

 

Nimeni valinnasta ja merkityksestä

Alun alkaen olin siis muuttamassa toista nimeäni. Sitten sain ajatuksen, että samallahan voisin valita itseni näköisen uuden ensimmäisen nimen. Silloinhan nimien korjaaminen olisi mielekästä. Nimi löytyi lopulta yhden illan aikana. Hippu tuntui lähes heti sellaiselta, että se olisi hyvinkin voinut olla pitkään käytetty lempinimeni.

Nimiasiaa mietin erityisesti yhtenä yönä. Seuraavana päivänä illalla googletin sukupuolineutraaleja nimiä pari kolme tuntia. Aloin olla epätoivoinen, kun mikään lukemattomista nimistä ei tuntunutkaan omalta. Sitten luin pääkaupunkiseudun sanomalehden verkkoversion jutun sukupuolineutraalien nimien yleistymisestä. Juttu päättyi pitkähköön nimilistaan, joka oli aakkosjärjestyksessä. Silmäilin nimiä läpi ja pääsin H-kirjaimen kohdalla Hippuun asti. Silloin tuntui siltä, että tässähän se on.

Nimi tuntui niin selvästi omalta, että ei ollut tarvetta etsiä muita mahdollisia vaihtoehtoja. Suomenkielen sanakirjan mukaan "hippu" tarkoittaa muun muassa pientä palaa, murua, kultaa. Minä olen pienikokoinen ja sydämeltäni haluan olla ainakin hippusen kultaa. Sulattelin nimenmuutosta pari viikkoa ennen kuin rohkaistuin lähettämään maistraattiin etunimen muutosilmoituksen.

 

Miksi muunsukupuoliset korjaavat etunimensä?

Tätä kysymystä pohdin useasti syksyn 2017 aikana. Vastauksen ymmärsin, kun itse olin muuttamassa etunimiäni.

Yhteiskuntamme ei mahdollista muuta juridista korjausta, sukupuoleen viittaavien henkilötietojen korjaamista vastaamaan sukupuoli-identiteettiä.

Itse aloin miettiä nimeni muuttamista alun perin siksi, että toinen nimeni alkoi ahdistaa. Se oli hyvin feminiininen ja Raamatusta valittu. Aikuisiällä en ole ollut mitenkään uskovainen ja kriisi lähipiirini kanssa johtui heidän uskonnollisesta vakaumuksestaan.

Kuitenkin ainoastaan toisen nimen muuttaminen tuntui hölmöltä: Onkohan se ihan välttämätöntä? Mikä sitten tulisi tilalle? Onko järkevää maksaa ja nähdä sellainen vaiva ainoastaan toisen nimen muuttamiseksi?

Jatkoin googlettamista. Etsin vertaistarinoita avuksi miettiä ajatuksiani. Löysin julkaisuja ei-binääristen ihmisten kokemuksista ja syistä korjata etunimeä. Kesti jonkin aikaa ennen kuin ymmärsin, mitä järkeä siinä voisi olla omalla kohdallani.

Sehän on tämän yhteiskunnan sallima ainoa keino olla myös juridisesti eli virallisesti sitä sukupuolta, minkä kokee omakseen.

Oivallukseni ratkaisi nimeni muuttamisen. Käytössä olevan etunimen muuttaminen on ihan järkevää. Toiseksi nimeksi jätin aiemman etunimeni, lähinnä käytännöllisistä syistä (esim. todistukset ja sähköpostit).

Miksi muunsukupuolisille nimien korjaaminen on niin tärkeää?

Nimet ovat ainoita sukupuoleen (mahdollisesti) viittavia henkilötietoja, joiden korjaaminen on mahdollista ei-binäärisille ihmisille.

Olin niin onnellinen, kun sain uudet henkkarit. Nyt olen minä! Kunnes katseeni osui hetuun. Se oli edelleen väärin. Muunsukupuolisena en ole virallisesti olemassa, lainsäädännön näkökulmasta ja yhteiskunnan silmissä minua ei ole. Silloin putosin tyhjyyteen.

Tästä fiiliksestäni yksityiskohtaisemmin, vierailijablogikirjoituksessa (We Speak Gay), julkaistu 14.7.2020:

Otsikkona: Minullakin on sukupuoli ja sillä on nimikin.


VINKIT: 1 Polkuja tietoon

Itse valittu etunimi (etunimet) on monille ei-binäärisille ihmisille hyvin tärkeä ja merkityksellinen.

SIKSI VOIT OLLA KUNNIOITTAVA JA INKLUSIIVINEN

  • Tarvittaessa kysyä suoraan, mitä nimeä henkilö itse toivoo käytettävän ja kyselemättä enempää, käyttää sitä nimeä.
  • Kunnioita jokaisen oikeutta yksityisyyteen: Älä kysy “deadnamea” (aiemmat nimet) ja perusteluita / syitä nimen muutokselle. Kyllä henkilö itse kertoo sen, mitä haluaa kertoa.

TIETOA NIMIEN KORJAAMISESTA JA SUKUPUOLINEUTRAALEJA NIMIÄ

Sinusta minuksi - Tietoa myös tämän julkaisun alussa linkitetyssä, Normisäätöä -blogin julkaisussa.
Tunnisteet:

Suosituimmat julkaisut

Taistelua olemassaolosta ja yhteiskunnan jäsenyydestä

BLOGI JA KIRJOITTAJA.  Ensimmäinen julkaisu blogissa. Sukupuoli-identiteetiltään ei-binäärinen ja sukupuolinormit. Olet ihmisten ympäröimänä, etkä tule nähdyksi ja hyväksytyksi omana itsenäsi. Sinusta tuntuu: En ole mitään enkä kuulu mihinkään. Minkälaista on elää ei-binäärisenä ihmisenä? Kun yhteiskunnassa vaikuttaa vahvasti sukupuolinormatiivisuus: binäärisyys eli kaksijakoisuus ja cis-normi. KUVASSA TEKSTI: "Respect my existence or expect my resistance" // VAPAASTI SUOMENNETTUNA "kunnioita olemassaoloani tai varaudu vastarintaani". TEKSTI / KANTAAOTTAVA TARRA KATUPYLVÄÄSSÄ Elän enemmän ja vähemmän avoimesti omana itsenäni, ei-binäärisenä ihmisenä ja tarkemmin muunsukupuolisena. Kokemukseni ovat ristiriitaisia. Ensin olet äärimmäisen onnellinen, kun vihdoin löysit itsesi. Sait vastauksen, kuka olet sukupuoli-identiteetiltäsi. Mutta sitten sinulle sanotaan, ettei sinua edes ole olemassa. Yllättäen pitäisikin jaksaa taistella. Minun täytyisi todistella oikeutusta ol...
1 kommentti
Lue lisää»

Olen myöhäisherännyt muunsukupuolinen – Tietoa niukasti ja sukupuolinormit kaksijakoiset

MATKALLA MINUKSI, Julkaisu: 3. Ensimmäinen julkaisu: https://muunsukupuolinenhippu.blogspot.com/2021/07/sina-pieni-urhea-ihminen-omakuvan.html Toinen julkaisu: https://muunsukupuolinenhippu.blogspot.com/2022/04/nain-minusta-tuli-hippu-itse-valittu.html   KUVA: Hipun kuva-arkisto Tuntui valtavan helpottuneelta löytää muunsukupuolisuus. Siihen ”lokeroon” sopivat varmasti kaikki kokemukseni. Ristiriitaisuudet ovat ymmärrettäviä. Voin samaistua muunsukupuolisten kokemuksiin sekä elämäntarinoihin identiteetin löytämisestä. Minullakin on siis sukupuoli! Sen löytäminen vain oli pitkä ja mutkikas matka.   Minun oli vaikea ymmärtää ja hahmottaa sukupuoli-identiteettiäni johtuen kahdesta syystä. Ensinnäkin olen kasvanut ja elänyt kaksijakoisessa maailmassa, jossa on ainoastaan naisia ja miehiä. Siksi pohdin sitäkin, olenko minä sittenkin mies. Toinen on se, että sukupuoliin liittyvät kokemukseni ovat niin moniulotteisia. Useinhan sukupuoli-identiteetti esitetään koostuva...
Lue lisää»

Miksi translain vastustaminen eduskunnassa tekee surulliseksi?

Toisaalla translain uudistuksia juhlittaisiin yhdessä edistysaskeleina. Meillä esitettyjä muutoksia vastustettiin eduskunnassa niin ala-arvoisesti, että pääministeri pyysi anteeksi transihmisiltä. Miten voi "yhteiskunta" julkisesti puhua noin, omista kansalaisistaan? Häpäisevillä ja epäinhimillistävillä puheilla: estetään transihmisten mahdollisuuksia iloita edistyksestä ja kokea yhteiskunnallista osallisuutta. Lue tästä, miksi vastustaminen surettaa. Osallistu keskusteluun, ohjeet lopussa, VINKIT: 2 Marginaalista keskiöön. KUVA: Hipun FB-postaus 24.1. teksti. Voidaanko iloita, osallistua ja luottaa yhteiskuntaan? Rohjetaanko edelleen olla ylpeästi kokonainen minä? Jos vihdoin voisi olla inhimillisin ehdoin virallisesti oikeaa sukupuolta, on surullista jos: transihmiset eivät uskalla näyttää tyytyväisyyttään transprosessiin lähtemiseen on kehittynyt uusia sosiaalisia kynnyksiä Translain uudistaminen on merkityksellistä myös yhteiskunnallisesti. On erittäin surullista, että i...
1 kommentti
Lue lisää»