MATKALLA MINUKSI, Julkaisu: 3.
KUVA: Hipun kuva-arkisto
Tuntui valtavan helpottuneelta löytää
muunsukupuolisuus.
Siihen ”lokeroon” sopivat varmasti
kaikki kokemukseni. Ristiriitaisuudet ovat ymmärrettäviä. Voin samaistua
muunsukupuolisten kokemuksiin sekä elämäntarinoihin identiteetin löytämisestä.
Minullakin on siis sukupuoli! Sen löytäminen vain oli pitkä ja mutkikas matka.
Minun oli vaikea ymmärtää ja hahmottaa
sukupuoli-identiteettiäni johtuen kahdesta syystä.
Ensinnäkin olen kasvanut ja elänyt kaksijakoisessa
maailmassa,
jossa on ainoastaan naisia ja miehiä. Siksi pohdin sitäkin, olenko minä
sittenkin mies.
Toinen on se, että sukupuoliin liittyvät kokemukseni ovat
niin moniulotteisia. Useinhan sukupuoli-identiteetti esitetään koostuvan
osa-alueista, joista muodostuu yksi ja yhdenmukainen kokonaisuus. Mutta omalla
kohdallani nämä osa-alueet tuntuvat osoittavan eri suuntiin ja olevan jopa
keskenään vähän ristiriitaisiakin.
Kokemuksistani tulee sekalainen kokoelma vähän kaikkea ja
jotain puuttuukin. Mitä sukupuolta siis voin olla, jos yhtenäistä kokonaiskuvaa
on mahdotonta muodostaa?
Milloin, miksi ja miten?
- Tajusin, etten tiedä sukupuoltani
- Tiedostin ensimmäisen kerran olevani ei-binäärinen ihminen ja tarkemmin muunsukupuolinen
- Oivalsin syyn myöhäisheräämiselle
Kerron myös, mikä transprosessissani voimaannutti omakuvaani. Lopuksi Vinkit-osiossa erittelen niitä asioita, joista sain tietoa ja tukea sukupuoli-identiteettini
pohdintoihin.
Kirjoitus on koottu Sinusta
minuksi -projektin aikana kirjoittamistani, julkaisemattomista teksteistä. Väliotsikot olen muodostanut
kysymyksistä, joihin vastasin teksteilläni.
Milloin ensimmäisen kerran ymmärsin, kuka oikeasti olen?
Tiedostin olevani sukupuoli-identiteetiltäni jotain muuta
kuin syntyessä määritetty nainen tai sen vastakohta mies, syksyllä 2017, kun
olin 38-vuotias.
Olen koko elämäni kokenut olevani
selittämättömällä tavalla erilainen kuin muut. En ole samanlainen kuin naisten
ryhmä enkä samanlainen kuin miesten ryhmä.
Selityksen löysin lukemalla sukupuolettomien kokemuksia. Niissä oli hämmästyttävän
paljon sellaista, johon samaistuin ja jota olen itsekin kokenut.
Erilaisuuteni johtuu siitä,
että on myös ei-binäärisiä sukupuoli-identiteettejä ja oma identiteettini
lukeutuukin niihin. Minä samaistun kehollisesti naisiin ja ajatusten sekä tunteiden tasolla
miehiin, joten olen muunsukupuolinen. Siitä huolimatta, että minulla on
sukupuolettomuudenkin kokemuksia.
Tajusin, etten ole koskaan miettinyt omaa sukupuoltani
keväällä 2014, olin silloin 35-vuotias.
Kirjoitin opiskelijajärjestön lehteen jutun transsukupuolisuudesta ja sukupuolenkorjausprosessista Suomessa. Tuntui
vaikealta ymmärtää transsukupuolisuutta, sitä mitä on olla transsukupuolinen.
Silloin vasta tajusin, että enhän minä itse ole koskaan
tietoisesti pohtinut sukupuoltani ja sukupuoliin liittyviä kokemuksiani. Havahduin, että en edes tiedä miltä tuntuu
olla jotain sukupuolta.
Joten eihän se ole mikään ihme, että
oli vaikea ymmärtää kokemusta sukupuoli-identiteetistä, joka on vastakkainen
kuin syntyessä määritetty sukupuoli. En kuitenkaan jostain syystä pysähtynyt ja
aloittanut tietoista sukupuoli-identiteettini pohdintaa tällöin.
Identiteetti-tuskailuni alkoivat loppukesästä 2017, ensin
seksuaalinen suuntautumiseni ja sen jälkeen sukupuoli-identiteettini.
Olin deittaillut miesten kanssa ja
päässyt syvällisiinkin keskusteluihin. Kysyin suoraa ja rehellistä vastausta
parilta viimeiseltä deitiltä, miksi eivät ole kiinnostuneita minusta.
Vastaukset olivat hyvin samanlaisia. Olen
liian miesmäinen nainen; ei ulkonäkö, vaatteet, meikkaamattomuus, vaan
vahvat mielipiteet ja niiden ilmaisu, määrätietoisuus, suorapuheisuus,
rationaalisuus eikä tunteellisuus, jne.
Kuulin jotain sellaista, mistä en ymmärtänyt mitään. Etsin jopa googlettamalla selityksiä, mitä
tarkoittaa miesmäinen nainen ja naismainen mies. Olin ihan ”pihalla”.
Olen kyllä kuullut ja tietoinen joistain sukupuolirooleista
ja sukupuoliin liitetyistä stereotypioista. Mutta olin luullut niiden olevan
jotain ”muinaismuistoja”. Olin todella hämmästynyt, että ihmiset edelleen oikeasti
elävät niiden mukaan ja ne ovat ihmisille merkityksellisiä.
Näissä pohdinnoissani ymmärsin, että perinteisillä sukupuolirooleilla höystetty parisuhde ei ole ”mun juttu”. Löysin myös queer-ajattelun ydintä käsittelevän artikkelin. Se puhutteli todella paljon. Se sai minut uskomaan, että jokainen saa olla juuri sellainen oma itsensä kuin on ja se on ihan normaalia, etteivät kaikki sovi annettuihin ”laatikkoihin”.
“3 Differences Between the Terms ‘Gay’
and ‘Queer’ – and Why It Matters”. 1.3.2016. Hari Ziyad.
“We should give room to folks to follow their journey however it comes to them (as long as it doesn’t stop others from following theirs). That is queerness, after all.”
Näin jälkeenpäin ajattelen, että hyvin todennäköisesti näistä
pohdinnoista ja oivalluksista jäi alitajuntaan kytemään ajatuksia liittyen
sukupuoli-identiteettiini.
Myöhemmin syksyllä 2017 googletin netistä tietoa
muunsukupuolisuudesta ja sukupuolettomuudesta.
Löysin Viima Lampisen
(Setan entinen puheenjohtaja) haastattelun, jossa hän kuvaili sukupuoliin
liittyviä kokemuksiaan. Ne tuntuivat yllättävänkin paljon tutuilta. Sen jälkeen
lueskelin Sukupuolena ihminen -projektin
nettisivuilta erilaisten transihmisten tarinoita. Annen (sukupuoleton) kertoma pysäytti. Hän kertoi, ettei hän edes
tiedä, miltä tuntuu olla jotain sukupuolta.
Tätä erityisesti minäkin olen pohtinut. Minua on vaivannut todella
paljon kysymykset: Miltä se tuntuu, kun on nainen? Ja, mistä sen tietää, että
on nainen?
On erittäin hämmentävää, ahdistavaa ja tuntuu todella nololta
miettiä tosissaan tällaisia, kun oikeasti ei tiedä vastauksia ja ikää on
melkein 40 vuotta.
Mikä prosessissa voimaannutti omakuvaa? – Miksi olen myöhäisherännyt?
Kun tiedostin sukupuoli-identiteettini, suhtautumiseni
aiempaan elämääni alkoi tuntua hankalalta.
Olen ajatellut eläneeni täysin omana itsenäni. Mutta olenko
sittenkään? Kun sukupuolihan on yksi merkityksellinen osa sitä, kuka oikeasti
sisimmältäni olen. Onko elämäni ollutkin valhetta, jota kuvittelin todelliseksi
tilanteeksi?
Olin erittäin helpottunut, kun oivalsin seuraavan asian.
Siinä maailmassa, joka silloin lapsuudessani ja nuoruudessani oli, ei ollut
ei-binäärisiä ihmisiä. Ylipäätään transihmisistä ei juurikaan puhuttu. Siksi
minulla ei ollut mitään mahdollisuuksia tiedostaa sukupuoli-identiteettiäni ja
se ei johdu itsestäni, vaan ympäröivästä maailmasta.
Sukupuoli-identiteetin tiedostaminen ei muuttanut minua. Olen sama ihminen kuin
ennenkin. Ainoastaan löysin uusia sanoja kuvaamaan tarkemmin, kuka sisimmältäni
olen.
Prosessissani omakuvaani on voimaannuttanut erityisesti se, että sain vihdoin vastauksen selittämättömään erilaisuuteeni. Löysin sanoja, tietoa sekä vertaiskokemuksia. Niiden avulla tiedostin ja hahmotin, kuka olen sukupuoli-identiteetiltäni, ja ajan myötä pystyin hyväksymään sen. Ymmärrän myös ympäröivän maailman vaikutuksen siihen, miksi tiedostin identiteettini vasta aikuisiällä.
Nyt olen entistä tietoisemmin minä ja mennyt elämä on jäsentymässä merkitykselliseksi osaksi tätä matkaani minuksi.
LISÄÄ MATKASTANI MINUKSI JA ERITYISESTI: MITEN EI-BINÄÄRISTEN
YHTEISKUNNALLINEN OLEMASSAOLO VAIKUTTAA YKSILÖN SUKUPUOLI-IDENTITEETTIIN?
Kirjoittamassani esseessä:
”Näkymättömästä näkyväksi –
Ei-binääristen ihmisten yhteiskunnallisesta olemassaolosta”.
Julkaistu suomalaisten sosiologian opiskelijoiden verkkolehdessä, sukupuoli-teemainen numero, Sosiologi 1/2019.
VINKIT: 1 Polkuja tietoon
Sukupuoli-identiteetin pohtiminen ja transprosessin
aloittaminen.
Prosessiin lähtemistä pohtiville haluan sanoa:
Jokainen saa muuttua ja muuttaa mielipiteitään. Tärkeintä on olla itselleen uskollinen ja
rehellinen, kuunnella sydäntään ja intuitiotaan. Tee niin kuin sinusta tuntuu
parhaimmalta ja minkä koet oikeaksi.
Älä odota kanssaihmisten hyväksyntää, ennen kuin voit olla
juuri sellainen kuin olet. Tuskin kukaan koskaan tulee saamaan kaikkien muiden
ehdottoman hyväksynnän.
Jos omat valintasi aiheuttavat
hankaluuksia vaikkapa läheisten kanssa, siihen kyllä varmasti saat apua ja
tukea. Suosittelen
Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskusta.
Työntekijät tekevät työtään ammattitaidolla ja suurella sydämellä.
Mistä tahoista olen itse saanut tukea sekä tietoa?
- Olen saanut tietoa netistä alkuvaiheessa googlettamalla.
- Sukupuoli-identiteettini pohdintoja, hahmottamista ja hyväksymistä on tukenut erityisen paljon Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen nettisivuilta löytyvät kattavat tietokokonaisuudet ja muunsukupuolisten vertaistukiryhmä.
- ”Sukupuolena ihminen”-projektin nettisivut ja näyttely
sekä ”Näkymätön sukupuoli –
Ei-binäärisiä ihmisiä” näyttely ja kirja ovat olleet vertaiskokemusten
lähteinä loistavia: Erilaisista taustoista tulevat ihmiset, elämäntarinat ja
polut identiteetin tiedostamisessa, ja mitä moninaisemmat sukupuoliin ja
sukupuolettomuuteen liittyvät kokemukset. Ne ovat antaneet laajaa peilauspintaa
omien kokemusteni ja ajatusteni käsittelyyn.
- Sosiaalisessa mediassa on esimerkiksi Facebook-ryhmiä, joista myös saa vertaistietoa ja -tukea.