Koti kuuluu jokaiselle. Asunnottomien yö 17.10.2022 – Sateenkaareva asunnottomuus Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvana voin kokemuksesta sanoa, että lyhytkin asunnottomuus jättää jälkensä. Vaikka et olisikaan joutunut kadulle tms., olet ilman omaa kotia. Tämä tuntuu kamalalta. Samoin asunnon saamisen jälkeen pahin tunnetila on kodin menettämisen pelko ja toiseksi inhottavinta se, kun asunto on täysin itselle mieluinen mutta kodilta se ei vaan ala tuntua. Tästä syystä asunnottomuus ja kodittomuus ovat osin eri asioita. Itse olin loppuvuodesta 2020 noin kuukauden virallisesti asunnoton, kun oli pakko muuttaa halvempaan mutta sitä ei löytynyt ajoissa. Käytännössä asuimme kaupungin järjestämässä väliaikaisessa asunnossa. Mieleeni syöpyi se, kun muut valmistautuivat joulun juhlimiseen ja ikkunoihin laitettiin kauniita valoja ja muita koristeita. Muut puhuivat lahjoista, ruuista ja herkuista. Minä en tiennyt edes sitä, missä jouluni vietän. Toivoin vain, jouluksi omaan kotiin. Onn

  Ei-binääristen oikeuksista puhuminen on vaikeaa ja joskus mahdotonta. En halua väitellä olemassaolostani ja sen oikeutuksesta. Haluan ainoastaan tasa-arvoiset mahdollisuudet: Elää, olla ja toimia Ei-binäärisenä ihmisenä Yhteiskuntamme jäsenenä Avatkaa ovi!   Kansanedustajat, ministerit, alueelliset päättäjät!   Kansalaiset! Erityisesti kaikki te, jotka kiistätte sukupuolten moninaisuuden ja vastustatte transihmisten oikeuksien edistämistä.   Toivon, että ymmärtäisitte, mistä todella on kyse. Eriarvoisuus on yhteiskunnallinen ongelma . Sen ratkaiseminen vaatii poliittisia päätöksiä . Kysymys ei siis ole vain yksilöistä, yksittäisistä transihmisistä ja heidän oikeuksiensa toteutumisesta. Mitä on yhteiskunnallinen eriarvoisuus?   Miten se konkreettisesti näkyy ei-binääristen ihmisten elämässä ja meidän suomalaisessa yhteiskunnassa?   Minkälainen olisi unelmien yhteiskunta, jossa sukupuolten tasa-arvo toteutuu?   Miten eriarvoisuus ja erilaisuus eroavat? Miksi ne