Uudelleenjulkaisuna vuoden 2020 kansainvälisen IDAHOBIT –päivän kirjoitukseni, jonka julkaisin FB-seinälläni. Aiheena on sukupuolten kaksijakoisuus ja ei-binääristen näkymättömyys tieteellisissä tutkimuksissa.
Tematiikka on siis sama kuin blogin ensimmäisessä julkaisussa.
https://muunsukupuolinenhippu.blogspot.com/2021/05/taistelua-olemassaolosta-ja.html
Nyt siirrytään henkilökohtaisesti koetusta
tutkittuun tietoon.
Murretaan hiljaisuuksia.
#IDAHOTB #breakingthesilence
Tässä oma kirjoitukseni,
yksi ääni meiltä ei-binäärisiltä ihmisiltä.
Kansainvälisen IDAHOBIT –päivän kirjoitukseni 17.5.2020
Transfobia on kammottavaa ja
sattuu hyvin syvältä. Itse olen kokenut ei-binääriseen
sukupuoli-identiteettiini kohdistuvaa "vihapuheen" tapaista ja jopa
olemassaoloni kiistämistä täysin. Kyse on minuudestani ja oikeudestani olla
olemassa yhdenvertaisena ja tasa-arvoisena, yhtä arvokkaana ihmisenä kuin muutkin.
Aktivistina kipeimpiä
kokemuksia on, kun puolustaa kaikkien yhtäläisiä ihmisoikeuksia ja joutuu
huomaamaan, että ne eivät koskisikaan minua ja muita ei-binäärisiä. Esimerkiksi
sukupuolten tasa-arvon merkkipäivinä muistetaan kukin, kiitoksin ja erilaisin
tapahtumin niin naisia kuin miehiä. Naisten ja miesten päivien puolivälissä
14.7. on kansainvälinen ei-binääristen ihmisten päivä. Juhlitaanko silloin?
IDAHOTB-päivää ennen
julkaistiin useampi raportti sateenkaari-ihmisten ihmisoikeustilanteesta (EU:n
perusoikeusvirasto, ILGA Europe & TGEU). Niiden julkiset esittelyt ovat
kyllä maininneet sukupuolivähemmistötkin. Kuitenkin tila kertoa syrjinnän
kokemuksista on annettu seksuaalivähemmistöille (pois lukien TGEU). Totta kai
jokaisella tulee olla oikeus julkisella paikalla ”kulkea kumppaninsa kanssa
käsi kädessä” ilman pelkoa henkisestä tai fyysisestä turvallisuusuhkasta. Mutta
missä on transihmisten äänet? Kuullaanko ei-binäärisiä ihmisiä?
Sukupuolten tasa-arvon
keskusteluissa pidetään tärkeänä huomioida moninaisuus. Käytännössä se
kuitenkin näyttää ”unohtuvan”. Odotin innolla Tasa-arvopäiviä 2018. Teemana
olisi sukupuolten tasa-arvon mittaaminen. Ohjelma sekä ohjeistuskin vaikuttivat
sensitiivisiltä, tiedostaen sukupuolten moninaisuuden. Seminaarissa todellisuus
konkretisoitui minullekin.
Pettymykseni kasvoi puhuja
puhujalta. Niin moni aloitti lähes samoin sanoin: ”Tiedostan kyllä, että
sukupuolia on enemmän kuin kaksi. Mutta valitettavasti tulokset on luokiteltu
ainoastaan naiset ja miehet, koska väestötietoihin perustuva rekisteriaineisto
ei mahdollista muuta.”
Väestötietojärjestelmässä
henkilötietojen sukupuolimerkintään ei ole kolmatta vaihtoehtoa Suomessa. Siksi
ei-binääriset ihmiset jäävät rekisteritutkimusten ulkopuolelle. Huomiointi
saatetaan kokea hankalaksi myös kyselytutkimuksissa. Mikä on kaikille ”muille”
sopiva sukupuolen vaihtoehto? Jos tarvitaan useampia, tutkimuksen
toteuttamisesta tulee työlästä.
Muunsukupuolisten ja
sukupuolettomien syrjinnän kokemukset ja pelot jäävät kuulematta. Esimerkiksi
huoli, voinko pyytää ja edellyttää työpaikalla huomioimaan
sukupuoli-identiteettini? Muun muassa oikean itse valitun nimen käyttö,
sukupuolitetut nimitykset ja pronominit, työvaatteet, wc- ja pukuhuonetilat.
Onko reaktio kielteinen? Perusteluna se, että lainsäädännön näkökulmasta ei ole
olemassa sellaista sukupuolta kuin ”muu”.
Ongelmana on erityisesti se,
että tasa-arvo-työ (hankkeet, projektit yms.) perustuu usein tutkittuun
tietoon. Se on tietenkin sinänsä erittäin hyvä, mutta toisaalta tiedot sisältävät
harvemmin ei-binääriset ihmiset. Tästä johtuen muunsukupuoliset ja
sukupuolettomat tulevat ulossuljetuiksi yhdenvertaisuuden edistämisestä ja
kehityksen seurannasta ihan käytännön tasolla. Eivät ainoastaan
hallinnollisesti.
Kun tasa-arvopuheissa ja –kampanjoissa
esillä ovat naiset ja miehet. Eikö teistä sukupuoliin kuulukaan ”me muut"?
Eikö teistä tasa-arvoisuus ja yhdenvertaisuus koskekaan meitä vain siitä
syystä, että olemme sukupuoli-identiteetiltämme ei-binäärisiä? Puhutaan
sukupuolten tasa-arvosta vasta sitten, kun se merkitsee todella käytännössä
kaikkien sukupuolten yhdenvertaisuutta.
KUVA: Kirjoittajan oma kuva-arkisto |
VINKIT
1 Polkuja tietoon
Seminaareihin osallistumalla on mahdollista kuulla uusimpia tutkimustuloksia sekä saada tietoa esimerkiksi juuri julkaistuista ja tulossa olevista (tieteellisistä) artikkeleista.
- THL, Tasa-arvotiedon keskus, Sukupuolten tasa-arvo, Tietolähteitä
Tilastoja, tutkimuksia, selvityksiä, oppaita, hankkeita, kansainvälisiä tietolähteitä
Osa seminaareista on maksuttomia ja osan osallistumismaksu on kohtuullinen. Esimerkiksi opiskelijoiden kannattaa seurata oman alansa yhdistys-kenttää sekä tapahtumatarjontaa laajalla skaalalla, koska osallistumismaksuissa voi olla opiskelija-alennuksia.
Julkaisussa kertomastani THL:n seminaarista sain tiedon yhteiskuntatieteiden opiskelijajärjestön sähköpostilistan kuukausitiedotteesta. Osallistuminen oli maksutonta.
2 Marginaalista keskiöön
Vapaaehtoistyötä yhteiskunnallisen vaikuttamisen parissa voi tehdä järjestöissä myös vapaamuotoisemmin. Esimerkiksi Setalla on useampi eri aihepiirin toimikunta. Niihin haetaan hakemuksella ja toimikuntien jäsenet valitsee Setan hallitus.
Julkaisun kuva on toinen vaihtoehto kuvistani osallistua Setalaisten 2020 IDAHOBIT –banderollikuva –kollaasiin. Olen Setan sukupuolen moninaisuus –toimikunnan jäsen toista vuotta, aloitin keväällä 2020.
Setan banderollikuva julkaistiin FB:ssa, https://www.facebook.com/setary/posts/10157145865583344