Muruset eivät riitä – Muunsukupuolisten hoitosuositus ja ei-binäärisyyden yleistyminen

Miten olla muunsukupuolinen:
Jos ei ole esikuvia, sanoja eikä tietoa?
Kun binäärinen transsukupuolisuuskin oli tabu tai sitäkään ei ymmärretty?

Kenenkään ei kuitenkaan tarvitse tyytyä ”murusiin”.
Ei-binääriset ja binääriset ovat edelleen selvästi eriarvoisessa asemassa.

PUHEENVUORONI

"Oikeus olla minä – ei takapakkia transterveydenhuoltoon!” – MIEKKARISSA 23.6.2020

Miekkarin järjesti Me muut -kollektiivi. KUVISTA kiitos! Heidi & Anukatariina

Tekstin julkaisin tuolloin FB-seinälläni, ja nyt on tarkoituksenmukainen hetki julkaista se täällä blogissa.

Sukupuolen korjaus on ajankohtainen aihe Suomessa juuri nyt, syksyllä 2022. Hallituksen olisi tarkoitus lähiaikoina antaa Translain esityksensä eduskunnalle vihdoin ja viimein. Ei-binääristenkin tilannetta selvitettiin sekä nostettiin esiin muunsukupuolisten määrän voimakas kasvu, hallituksen lakiluonnos, joka oli lausuntokierroksella keväällä.

• Translain STM:n hankesivu, josta löytyy mm. hallituksen lakiluonnos ja siitä annetut lausunnot: https://stm.fi/hanke?tunnus=STM009:00/2021
• Translain uudistamisesta blogissani:

https://muunsukupuolinenhippu.blogspot.com/2021/05/mita-ei-binaarisena-toivon-translakia.html

Miekkarin puheenvuorossa tarkastelen väitettä, että ei-binäärisyys olisi yleistynyt selittämättömästi. Näkökulmana on yhteiskunnalliset tekijät, ja hyödynnän pohjana aiemmin julkaistua esseetä. Otan myös kantaa Palkon tuolloin julkaisemiin sukupuolen korjauksen hoitosuosituksiin.

Palkon hoitosuositukset, kullekin ryhmälle on erilaiset suositukset:

• Binääriset (naiset & miehet):

https://palveluvalikoima.fi/dysforia-transsukupuolisuus

• Ei-binääriset (mm. muunsukupuoliset & sukupuolettomat):

https://palveluvalikoima.fi/sukupuolidysforia-aikuiset-muunsukupuoliset

• Alaikäiset:

https://palveluvalikoima.fi/sukupuolidysforia-alaikaiset

Tämän kirjoituksen lopuksi annan vinkin, kuinka sinäkin voit osallistua miekkariin puheenvuorolla. Toivon, että omat kokemukseni toimisivat innostavina esimerkkeinä yhteiskunnallisen vaikuttamisen monista mahdollisuuksista.

KUVA: Heidi & Anukatariina

Hipun puheenvuoro miekkarissa

Hei kaikki! Mahtavaa, kun olette täällä.

Puolustamassa meidän transihmisten oikeuksia julkiseen terveydenhoitoon ja osoittamassa tukenne julkisesti.

Minä olen Hippu Helminen. Olen muunsukupuolinen ja sosiologian opiskelija Helsingin yliopistossa. Vapaa-ajalla toimin transaktivistina. Olen mukana esimerkiksi Setan Sukupuolen moninaisuus -toimikunnassa. Tämä puheenvuoroni kuitenkin edustaa henkilökohtaisia näkemyksiäni, eikä ole toimikunnan kannanotto. Pohjana on kirjoittamani essee, otsikolla ”Näkymättömästä näkyväksi - Ei-binääristen ihmisten yhteiskunnallisesta olemassaolosta". Se julkaistiin sosiologian opiskelijoiden Sosiologi -verkkolehdessä.

Puheenvuorossani tarkastelen muunsukupuolisten hoitosuositusta. Hoitosuosituksessa korostetaan vahvasti muunsukupuolisuuden "yleistymistä" ja selittämättömästi, ilman selvää syytä. Tätä tulkintaa käytetään perusteluna ei-binääristen sukupuoli-identiteetin, dysforian ja hoitojen tarpeen "validiuden" epäilyissä.

On totta, että transpolille tutkimuksiin ja hoitoihin hakeutuvien määrä on moninkertaistunut ja aika lyhyessä ajassa. Asiakasmäärien voimakas kasvu ei kuitenkaan tarkoita suoraan samaa kuin ei-binääristen sukupuoli-identiteettien lisääntyminen. Kun pohditaan muutoksen syitä, hoitosuosituksessa jätetään huomioimatta merkittävästi vaikuttavat yhteiskunnalliset tekijät.

Miten olla muunsukupuolinen, jos ei ole esikuvia, sanoja eikä tietoa?

Miten olla muunsukupuolinen, kun binäärinen transsukupuolisuuskin oli tabu tai sitäkään ei ymmärretty?

Itse kerroin sukupuoli-identiteetistäni julkisesti ensimmäisen kerran Facebook-seinälläni. Kirjoitin julkaisuuni:

”Minä olen edelleen minä, sama ihminen kuin tähänkin asti. En ole muuttunut tai muuttumassa mitenkään. Ainoastaan löysin uusia sanoja kuvaamaan kuka olen.”

Muunsukupuolisuuteni tiedostamisessa ja hyväksymisessä on ollut merkityksellistä ei-binääristen ihmisten yhteiskunnallinen näkyvyys ja olemassaolo. Vasta 2010-luvulta lähtien on ollut saatavissa enenevässä määrin tietoa, käsitteitä ja samaistumisen kohteita.

”Yhteiskunnalliset valtasuhteet vaikuttavat vahvasti siihen, mitä hyväksytään ja pidetään totena.” Sukupuolten moninaisuudesta vaiettiin pitkään. Yhä edelleen, binäärinen eli kaksijakoinen sukupuoli-normatiivisuus jättää varjoonsa ei-binäärisyyden, ja tekee muunsukupuolisista ja sukupuolettomista näkymättömiä.

Muunsukupuolisuuteni löytäminen tuntui toisaalta vapauttavalta ja onnelliselta. Toisaalta ahdisti. En enää tiennyt, kuinka suhtautuisin menneisyyteeni. Olen elänyt täysin omana itsenäni. En ole elänyt tietoisesti väärässä roolissa ja siinä mielessä valheellista elämää. Mutta sukupuoli on kuitenkin yksi osa identiteettiä. Se ei ollut läsnä elämässäni.

Sitten oivalsin. ”Siinä maailmassa, mikä silloin lapsuudessani ja nuoruudessani oli, ei ollut ei-binäärisiä ihmisiä. Silloin minulla ei ollut tietoa ja sanoja jäsentää kokemuksiani eikä mahdollisuutta jakaa niitä toisten ihmisten kanssa. Vasta nyt ei-binäärinen sukupuoli on minulle sekä henkilökohtaisesti että sosiaalisesti olemassa oleva.”

Yhteiskuntia on mullistanut esimerkiksi informaatio- ja viestintäteknologian huima kehittyminen. ”Internet ja sosiaalinen media ovat mahdollistaneet uusia kanavia tiedon levittämiseen ja saatavuuteen sekä itsensä ilmaisemiseen muille ja vertaiskokemusten jakamiseen. Verkosta on myös tullut erittäin keskeinen areena asioiden politisoinnille ja politikoinnille; niin kansalaisille, kansalaisjärjestöille kuin puoluepoliittisille toimijoille.”

Muunsukupuolisuuden väitetty ”yleistymis”-ilmiö on yksi ilmentymä tästä kontekstista. 

Muutokset kertovat ei-binääristen ihmisten näkyvyyden ja yhteiskunnallisen aseman kehittymisestä. Ne eivät anna perusteltuja syitä epäillä sukupuoli-identiteettiä, dysforiaa ja hoitojen tarvetta.

Hoitosuosituksen laatiminen myös muunsukupuolisille on merkittävää edistystä. Se kuitenkin sisältää useita ongelmakohtia. Niistä huolimatta pitäisi olla kiitollinen, joidenkin mielestä. Kenenkään ei kuitenkaan tarvitse tyytyä ”murusiin”. Ajatuksella: olkaa tyytyväisiä, että saatte edes jotain. Ei-binääriset ja binääriset ovat edelleen selvästi eriarvoisessa asemassa.

Julkinen terveydenhuolto on oltava yhdenvertaista. Se ei voi riippua sukupuoli-identiteetistä.

 Kiitos Me muut kollektiivi, miekkarin järjestämisestä!

Ja kiitos, kun sain tulla puhumaan.

• Pohjana kirjoittamani aiemmin julkaistu vapaamuotoinen essee:

http://www.sosiologi.fi/?p=1369
”Näkymättömästä näkyväksi - Ei-binääristen ihmisten yhteiskunnallisesta olemassaolosta". Julkaistu sosiologian opiskelijoiden verkkolehdessä, Sosiologi 1/2019.

 #EiTakapakkia #TransHyvinvoinninPuolesta #TransRightsAreHumanRights #NonBinaryIsValid

VINKIT: 2 Marginaalista keskiöön

Näin voit osallistua miekkariin puheenvuorolla

Ehdinkö varmasti pitää esitykseni?
Uskallanko oikeasti pyytää oman vuoroni?
Mitä jos mieleeni ei sitten tulekaan mitään?
Entä jos ajatus karkaa enkä saakaan sanottua mitään?
Etten vai puhu liian pitkään, tai lyhyesti?
Mitä jos kuulostan typerältä eikä sanottavani sovikaan tilanteeseen tai kiinnosta ketään? 

Tällaiset kysymykset ja ajatukset saattavat pyöriä mielessäsi, kun mietit puheenvuoron pitämistä miekkarissa. Haluan rohkaista jokaista halukasta pyytämään oman vuoron.

Siksi näitä ajatuksia itsekin pähkineenä jaan ratkaisuni:

• Ole yhteydessä järjestäjään etukäteen.
• Mistä sitten saisi ideoita? Suosittelen hyödyntämään olemassa olevia valmiita materiaaleja, muistathan ehdottomasti huomioida tekijänoikeudet.

Miekkarit sisältävät nykyään ohjelmaa: puheita, runoja, musiikki- ja lauluesityksiä, muun muassa. Esityksistä osa on etukäteen järjestäjän kanssa sovittuja ja lisäksi voi olla ns. open mic, miekkariin osallistuvien vapaita puheenvuoroja. Tietoa mahdollisuuksista esiintyä ja toteutuksen käytännöistä saa helpoiten seuraamalla järjestäjien tiedotusta. Toki voi myös aina kysyä ja ehdottaa.

Esimerkkinä yllä olevaan puheenvuorooni liittyvä miekkari.

• "Oikeus olla minä – ei takapakkia transterveydenhuoltoon!” -FB-eventti

https://www.facebook.com/events/296713714842791

Itse jännitän esiintymistä edelleen kovasti. Riippumatta onko fyysisesti paikalla vai verkon kautta, yleisöä paljon tai vähän, kädet meinaavat täristä eikä ääni tahdo kulkea, ja pelkään jäätymistä. Vaikka normaalisti tuttujen ihmisten keskuudessa juttua riittää, en jää sanattomaksi. Kesän 2020 miekkarin aikaan mietitytti erityisesti ajatusteni mielekkyys, koska transaktivistina olin aika noviisi.

Näistä syistä johtuen toimin seuraavasti ja sain sovittua järjestäjien kanssa etukäteen ohjelmaan sijoitetun puheenvuoron.

1. Hahmottelin tärkeimmät sanottavani ja alustavan rakenteen.
2. Mahdollisesti kysyin mielipidettä ideoistani kokeneemmilta. Harmikseni jälkeenpäin en muista ihan kaikkia yksityiskohtia.
3. Otin yhteyttä järjestäjiin Messenger-viestillä, esitin alustavat ideani ja kysyin: voisiko tämä olla mielenosoitukseen sopiva puheenvuoro.
4. Sain kiinnostuneen vastauksen, joten sovimme puheenvuorosta.
5. Tein puheenvuoron valmiiksi hahmotelman pohjalta sekä harjoittelin sitä muutaman kerran.

Idean ja sisältöä puheenvuoroon sain hyödyntämällä kirjoittamaani esseetä. Jos kaipaa asiantuntijuuteensa vahvistusta, voi valita näkökulman ammatillisesta osaamisestaan. Vaikkapa: Minkälaista on olla trans työelämässä insinöörin silmin? Sekä bussikuskin vinkit moninaisuuden huomioimiseen asiakaspalvelutilanteissa.

Lopuksi haluan vielä muistuttaa, että oleellisinta on saada kuuluviin jokaisen ääni.

Tärkeintä on ajatus, ei täydellinen lopputulos.

Editoitu 7.4.2023

Kuvan kokoa muutettu. Väliotsikkojen muotoilu uuden teeman mukaiseksi.